LUOPUMISESTA

Kohtaan työssäni eläinlääkärinä päivittäin luopumista…eikä siihen totu koskaan – suruun, tuskaan ja niihin hetkiin kun rakkaasta lemmikistä on aika luopua. Eläinlääkärinä tehtäväni on kuitenkin olla tilanteen arvioija, kuuntelija ja neuvonantaja, ja läsnä lemmikin viimeisessä hetkessä – silloin kun on oikea aika.

Lemmikki on perheenjäsen, monelle paras ystävä ja elää mukana perheen iloissa ja suruissa. Lemmikki lohduttaa ja kuuntelee, on joskus yksinäisen ainoa seuralainen ja ystävä, reipas metsästystoveri, tomera kilpakumppani ja ahkera työkaveri.

Kun lemmikin hankintaan päädytään, ei luopuminen usein käy ensimmäisenä
mielessä. Jokaisen lemmikin omistajan tulee kuitenkin muistaa jo lemmikkiä
ottaessaan, että ihmiselämään verrattuna lemmikillä on valitettavasti paljon
vähemmän elinvuosia ja jossain vaiheessa lemmikin elämässä tulee hetki, kun
hyviä päiviä on huonoja päiviä vähemmän. Kun kipu ja sairaudet vievät liian
paljon tilaa laadukkaalta elämältä, on omistajan tehtävä lemmikilleen viimeinen
palvelus.

Olen itse joutunut vuosien varrella luopumaan rakkaista karvaisista perheenjäsenistä Niilosta ja Tarmosta - suru muuttaa ajan saatossa muotoaan ja lopulta ikäväkin muuttuu ihaniksi muistoiksi ja kiitollisuudeksi yhteisestä ajasta.

Eutanasia on kivuton ja armollinen toimenpide, kun lemmikistä on aika
luopua. Usein omistajat haluavat olla mukana toimenpiteessä loppuun saakka, ja lemmikillekin on turvallista nukahtaa tutun, rakkaan ihmisen läsnä ollessa.


"Suru on puolet elämästä, koska kaikesta minkä on saanut, on joskus myös luovuttava.”
- Martti Linqvist, teologi.